Vaikka kuinka sanoin, ettei niitä voi tänä vuonna ostaa, niin jalat johdattivat puutarhaosastolle. Mukaan lähti HUVIMAJAN KUULASMARJA kirsikkapuu, josta sanottiin, että sen marjat ovat suuret, makeat ja mehukkaat. Tämä lajike on itsepölytteinen. Satoa saadaan 3-4 vuoden päästä. Puu kasvaa 3-5 metriä korkeaksi ja se on peräisin Pälkäneeltä 1800-luvun kuuluisasta hedelmätarhasta Myttäälän tilalta, jossa sen kerrottiin kestäneen kovat 80-luvun pakkastalvetkin. Samanlainen lajike on kuulemma löydetty Anjalankoskelta ja sen nimi on Inkeroisten kuulasmarja - ehkäpä niitä on mökillämme, sillä olen sinne saanut tuttavaltani Inkeroisista lajiketta, joka on kestänyt talvisodan talvetkin.
Ensimmäisen kerran maistoin puutarhan makeita kirsikoita Eestissä tuttavan puutarhassa. Hänellä oli myös viiniköynnöksiä - sittemmin kasvatin itse edelliseen pihaan talon korkuisen Zilgaköynnöksen, mutta kaikki aiemmat kirsikkapuut, jotka olen saanut marjomaan, ovat tuottaneet happamia kirsikoita >> niinpä tämä kiinnostaa kovasti. Jätin sen nyt ruukkuun, koska epäilen, ettei puun valeistutus tuo hyvää tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti