Tontti on lehtomaata, koivut ja haavat nousevat tontin vieressä kevään kauneissa vreissä kohti vaaleansinistä taivasta. Olemme lähellä keskustaa ja moottoritietä, mutta tien äänet eivät kuulu tontille, sen sijaan viehättävää lintujen laulua kuuluu sitäkin enemmän!
Ei hyvää ilman pahaa - kyllä yöuneni menetin, kun paljastui, että myöhään syksyllä vaihdettu tontti onkin täynnä vuohenputkea keväällä! Tästä riittäisi salaattia loppuelämäksi, mutta pelkkä näiden hajukin inhottaa. Ongelma saa suuruussuhteita, jos kerron, että edellisessä puutarhassani vuohenjuurta oli ehkä neljä tupasta ja kävin joka kesäistä taistelua niitä vastaan - olin huomattavasti voitolla. Tässä tontilla on varmaan parasta luovuttaa heti alkuunsa voitto tälle kasville! Kävimme kuitenkin maatalousliikkeessä kyselemässä maanviljelijöiden keinoja - tänään sitten ryhdyin tuumasta toimeen suuren painesumuttimen kanssa -saapa nähdä mitä tapahtuu jatkossa!
Lisää soraa on tuotu ja paljon vielä tarvitaan. Tällä kertaa olemme viisaampia kuin viimeksi - silloin 30 vuotta sitten ajatimme ylimääräisen maan pois ja maksoimme viennistä - pian osoittautui, että lisää multaa kuitenkin tarvitaan ja sitten maksoimme tuonnista!
Maan tulee viettää reilusti sokkelista poispäin, mutta tähän soran eteen tulee joskus terassi, jonka kohdalla on nyt paalutettu maakuoppa.
Etupihan lähtökohta tässä - suunnitelmia on jo, mutta paljon maata tarvitaan, että portaiden tasoon saadaan pinta nostettua.
Tämä ihastuttava mätäs on aivan tontin reunalla - näen jo leveämpänä kukkapeitteenä autopaikan reunustan. Kielot sopisivat valkovuokkojen seuraan koivujen alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti